P. E. Svinhufvud halusi nuorena opiskella tuomariksi sukunsa lakimiesten tapaan. Hän valmistui Helsingistä filosofian maisteriksi sekä molempien oikeuksien kandidaatiksi (nyk. oikeustieteen lisensiaattia vastaava). Pehr toimitti virkaansa mm. Turun hovioikeudessa vuosina 1886—1892 ja 1901—1903. Hänet, kuten hovioikeuden 15 muuta virkamiestä kuitenkin erotettiin virasta vuonna 1903 heidän vastustaessaan laittomina pitämiään keisarin määräyksiä. Erottamisen jälkeen Svinhufvud muutti asianajajaksi Helsinkiin ja osallistui vastarintajärjestö Kagaalin toimintaan.
Politiikkaan Svinhufvud ajautui mukaan vasta vuoden 1907 eduskuntauudistuksen myötä, ollen eduskunnan ensimmäinen puhemies. Svinhufvud puolusti vankkumattomasti Suomen lakeja ja vaali säätyvaltiopäivien mukaista arvokkuutta. Venäjän keisarin avoin kritisoiminen Svinhufvudin avajaispuheissa oli hallitsijalle liikaa, ja koko eduskunta hajotettiin yhdeksän kertaa peräjälkeen.
Lisätietoa tuomioistuimista P. E. Svinhufvudin aikaan sekä P. E. Svinhufvudin uskomattomasta elämästä kokonaisuudessaan on luettavissa P. E. Svinhufvudin Muistosäätiön sivuilla.