Kotkaniemen rakennutti Lappeen kihlakunnan tuomari laamanni Alfred Thomé. Hän nimesi tilan Kotkaniemeksi ostettuaan reilun 13 hehtaarin maa-alueen Hovin veljeksiltä Luumäen Toikkalan kylästä. Thomén kuoltua Svinhufvudit ostivat tilan perikunnalta. Kotkaniemeen he muuttivat Heinolasta 1908. Svinhufvudit kehittivät maatilaa, ostivat lisää maata ja ehostivat päärakennusta ja pihapiiriä. Tilan pinta-ala kasvoi heidän aikanaan sataan hehtaariin, josta vajaa kolmannes oli peltoa.
Kesäisin Kotkaniemen ruokapöydän ääressä saattoi Svinhufvudien aikana olla parikymmentäkin henkilöä. Perheenjäsenten ja palkollisten ohella siinä istuivat auskultantit eli tuomioistuinharjoittelijat, kuuluimpana Väinö Tanner, sekä Kotkaniemessä pitkiä aikoja viettäneet Pehrin äiti Olga ja sisar Matilda, Ellenin äiti Alma Timgren ja sisar Bertha Grönblad. Heinolasta Luumäelle muuton jälkeen lasten koulunkäynti oli järjestettävä uudelleen. Lapset Gretel, Mary ja Eino olivat siirtyneet Helsinkiin Lucina Hagmanin yhteiskouluun, mistä he vuorollaan kirjoittivat ylioppilaiksi. Vanhin poika Yngve oli aloittanut opiskelun Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa.
Kotkaniemi ei ollut suurtila eikä Svinhufvudin monilapsinen perhe elänyt tilan tuoton varassa. Svinhufvudit olivat vaarassa menettää Kotkaniemen, kun perheenpään palkkatulot loppuivat Siperian karkotuksen aikana. Ellen Svinhufvud perusti Kotkaniemeen pensionaatin ja sai sen verran tuloja, että Kotkaniemessä päästiin vaikeimman ajan yli. Täysihoitolaa ovat pitäneet Ellenin jälkeen myös muut Kotkaniemen emännät Veikko Svinhufvudin puoliso Aune ja heidän poikansa Jorman puoliso Sirkka Svinhufvud. Täysihoitolassa oli Aune ja Vekko Svinhufvudin aikana tilaa 25 kesävieraalle, jotka majoitettiin päärakennuksessa viiteen huoneeseen ja entiseen tuomiokunnan arkistorakennukseen sekä myöhemmin metsään valmistuneisiin uusiin aittoihin.
Teksti: Hilkka Suoanttila