P.E. Svinhufvud

P. E. Svinhufvud, ”Ukko-Pekka” (syntynyt 1861 Sääksmäen Rapolassa, kuollut 1944 Luumäellä) oli Suomen valtiollisen itsenäisyyden julistaneen ja toteuttaneen senaatin puheenjohtaja eli pääministeri 1917–1918 ja itsenäisen Suomen ensimmäinen oma valtionpäämies 1918. Hän toimi uudelleen pääministerinä 1930–1931 ja Suomen tasavallan presidenttinä 1931–1937.

Koulutukseltaan Svinhufvud oli filosofian kandidaatti ja molempien oikeuksien kandidaatti. Pehrin isä oli kuollut 27-vuotiaana merionnettomuudessa. Helsinkiin muuttaneen yksinhuoltajaäiti Olgan ja sisarensa Mathildan kanssa kasvanut Pehr oli aatelistaustastaan huolimatta tottunut taloudelliseen vaatimattomuuteen. Tavoitteenaan hänellä oli maalaistuomarin virka, jollaisen hän löysikin ensin Heinolasta ja sen jälkeen Luumäeltä toimittuaan ensin virkamiehenä Turun hovioikeudessa ja lainvalmistelukunnassa sekä asianajajana Helsingissä.

Svinhufvudista tuli poliitikko venäläistämiskaudella. Suomen sortokauden myötä hänestä tuli poliitikko, joka taisteli vääryyttä vastaan muun muassa väkivallatonta vastarintaa harjoittaneen kagaalin jäsenenä. Svinhufvudilla sanottiin olevan voimakas oikeustaju. Jyrkkänä perustuslaillisena hänet erotettiin kaksi kertaa tuomarin virasta (1903 ja 1914).

Svinhufvud valittiin nuorsuomalaisena kansanedustajana uuteen yksikamariseen eduskuntaan 1907. Hän toimi eduskunnan ensimmäisenä puhemiehenä vuoteen 1913 saakka.

Svinhufvud joutui viettämään karkotettuna kaksi vuotta ja neljä kuukautta Siperiassa, Tomskin kuvernementissä 1914–1917. Vasta Venäjän maaliskuun vallankumous 1917 avasi tien takaisin Suomeen. Hänet valittiin heti prokuraattoriksi eli oikeuskansleriksi.

Vapaa-aikansa Pehr vietti mieluiten luonnossa metsästäen, kalastaen tai kasveja keräillen. Suojeluskuntajärjestön perustamisen jälkeen hän liittyi myös Turun Suojeluskunnan I Old Boys -komppaniaan 1919 ja sen jälkeen Luumäen Suojeluskuntaan. Suojeluskunnan myötä ampumaharrastuksesta tuli Pehrille tärkeää muutoinkin kuin metsästyksen vuoksi, ja hän menestyikin ampumakilpailuissa erinomaisesti. P. E. Svinhufvud kuoli 29.2.1944 kotonaan Kotkaniemessä kaulan kasvaimeen ja hänet haudattiin Luumäen hautausmaalle.